NEITSY. Ole nyt jo vaiti. Mikä onni meillä on, että löytyy ulkomaata! Miten hirmuista olisi, jos ympäri maailmata olisi pelkkää Suomenmaata! — Nyt en enempää tahdo lukea, sinä voit mennä huoneesesi (antaa hänelle kirjan). Minä lähden ulos vähän kävelemään (syrjään). Ketuille ja tetrille!
HILMA. Niin myöhään, rakas täti? On niin pimeä ulkona.
NEITSY. Ei ole mitään vaaraa. Hyvää yötä? (tarjoo hänelle kätensä suudeltavaksi. Hilma suutelee sitä ja menee ulos ovesta vasemmalle.) Kohta ajan kieli yhdeksän kertaa suutelee vasken huulia; minun täytyy lähteä noihin viehättäviin häihin.
TOINEN KOHTAUS.
Neitsy. Anni (tulee juosten sisään perä-ovesta).
ANNI. Armollinen ryökinä! — voi meitä poloisia! nyt on meidän viimeinen päivämme! — rosvo tahi murhaaja, mikä hän lienee, on ryntäynyt huoneesen!
NEITSY. Oletko mieltä vailla?
ANNI. Hän ryöpsähti sisään ja tahtoo tavata armollista ryökinää. Voi, voi!
NEITSY. Sinä hönttö! Koska hän minua kysyy, niin ei hän mikään rosvo ole.
ANNI. Hu, hu! kas tuossa hän on!