WILHO. On pelkkää naurettavaa.
HILMA. Vaan sitä enemmin juurtunut. Teillä ei ole mitään toivomista.'
WILHO. Kuulkaa, armas Hilma! Onni tuottaa rohkeutta. Yritykseni on onnistunut, ja se minua on kehottanut vielä rohkeampaan yritykseen. Voimmeko näkymättä päästä puutarhaan?
HILMA. Voimme kyllä, minun kamarini kautta, pieniä rappusia myöten.
WILHO. Onko teillä puutarhanportissa avain?
HILMA. Se tavallisesti riippuu tädin kamarissa, kirjahyllyn vieressä.
WILHO (näyttää avaimen). Onko se tämä?
HILMA. Se on.
WILHO. No sitte olen arvannut oikein. Tämä avain on antanut minulle ajatuksen tuumihini. Paetkaamme yhdessä!
HILMA. Houreksitteko, vai tahdotteko tällä anomuksella rangaista minua heikkoudestani?