NEITSY. Mitä? Minun sisareniko tytär?
ANNI. Kammarin ovi on auki, porstuvan ovi on auki, puutarhan portti niin myöskin, ja neiti on ryöstetty pois! varmaankin se ruma sala-kauppias hänet vei.
NEITSY. Sinä olet hupsu. Mene tiehesi!
HUKKANEN (ottaa Annia kädestä kiinni; jyrisevällä äänellä). Seis' paikallasi! Sala-kauppiasko? Olet kuoleman lapsi, jos et tunnusta!
ANNI. Ah, armollinen herra, minä olen viaton! Mitä minä siihen taidan, että minun emäntäni on suojellut sala-kauppiasta.
HUKKANEN (hyvin hämmästyneenä). Suojellut sala-kauppiasta.
NEITSY. Niin, sitä en kiellä, minä olen suojellut onnetonta, jota teidän julmat kasakat ajoivat takaa.
HUKKANEN (hieroo käsiänsä). Vai onnettomanako te pidätte sala-kauppiasta! Sala-kauppias onneton!
(Tunturi antaa Julialle paperin, jonka hän löysi toisessa näytöksessä.)
JULIA (katsahtaa paperiin ja nauraa). Sekö se vaan olikin? eikö muuta olekaan kuin se!