(Tunturi ja Julia lankeevat myös polvilleen Hukkasen eteen.)
TUNTURI. Mekin pyydämme teidän siunausta. Julia on kaikki minulle anteeksi antanut.
NEITSY ja HUKKANEN. Annamme! Annamme!
URHONEN (katsoen ylös lakeen). O! Te siellä ylhäällä, mitkä lienettekään, raatajoita tahi työntekijöitä! luokaa silmänne tähän joukkoon! vaikka minä jäin ilman, ehkä onnekseni!
(Hukkanen nousee nopeasti ylös ja kaikki hänen kerallansa.)
RUKKANEN (murheellisena). Mutta ne takavarikkoon otetut tavarat!
WILHO. Myydään julkisessa huutokaupassa (hiljempää hänelle). Kaikki läsnä olevat henget ovat viattomat; sen voin näyttää toteen, sillä oikeat sala-kauppiaat ovat kartanolla ja rukoilevat tavaroitansa takaisin.
HUKKANEN (hiljaa). Oikeinko todella?
WILHO (samaten). Oikein todella.
HUKKANEN. Jos asia sillä kannalla on, niin on — —