WILHO. Onni, joka auttoi minun yritykseni, on jo täydellinen kiitos.
NEITSY. Hävytön Maklo! Tok' ei; ainoastaan onneton lempi on voinut vietellä hänet semmoiseen rikokseen; ja kuka voipi vihata tätä viehättävää himoa?
WILHO. Todella ei kukaan. Tämä himo löytyy yleisesti joka paikassa, myöskin tässä meidän seurassa. Tietäkää siis, että minä lemmin — —
HILMA. Hist! hist!
WILHO. Pois nyt kaikki viha ja kiukku tänä tärkeänä hetkenä! Minä lemmin neiti Hilmaa, ja tiedän että hänenkin sydämensä on syttynyt samasta liekistä; minun anomukseni olisi siis, että te, neitsy Kypäri, ja te, minun setäni, panisitte meidän kätemme yhteen, sydämelliseen sovintoon. (Saarnaten ja itkusuin.) Viha ja vaino on pahaa, se on hirmuista. Vihaa on jo kauan kestänyt naapurien välillä, ja useaa syytöntäkin on vainottu tässä seurakunnassa. Hyvät ystävät! antakaa nyt kaikkein vanhain vihain sammua, karkoittakaa pois ijäksi päiväksi vihan paha henki, ja me kaikki hypimme niin iloisesti kuin pienet, viattomat lampaat viheliäisellä niityllä. Kerran tulee, viimeinen, kaikkein viimeinen, kauhistuttava viimeinen hetki — ja kuinka kohta se tullee? — ehkä jo huomenna — sekä kruunun rehellisille palvelijoille (Hukkanen ottaa nenä-liinansa taskustansa ja pyhkäisee pois kyyneleitänsä), että mustalaisten ja kaiken viehättäväisen jalo-mielisille ystävillekin (neitsy Kypäri tekee samaten kuin Hukkanen) sekä kunnioitetuille, vaikka väärin tunnetulle haava-lääkerille (Urhonen tekee samate kuin neitsy), että taitamattomille laki-herroille (hän tekee samaten kuin Urhonen), ja myöskin kukoistavalle, kasvavalle nuorisolle, joka vielä luulee näkevänsä edessänsä vuosi-sadan täynnä kukkasia (Anni tekee samaten kuin Wilho). — — Siis sovintoa!
(Hän levittää käsiänsä.)
HUKKANEN (itkein). Minun ryökkinäni — minä en voi — nousta ylös. (Hän ojentaa kätensä neitsyelle. Wilho nostaa tuolin viereen, ja pyytää neitsyen istumaan. Neitsy istuiksen. Hukkanen antaa hänelle kättänsä.) Sovintoa!
NEITSY (vielä itkien, antaa hänelle kättänsä). Koko sydämestäni!
(Wilho ja Hilma lankeevat polvilleen neitsyen eteen.)
WILHO. Ja teidän siunauksenne!