Pirro. Ääneti siitä!
Angelo. Jonka veit meidän ansaamme, tiellä Piisaan…
Pirro. Jos kuka meitä kuulisi!
Angelo. Hän oli muka niin hyvä, että jätti meille kalliin sormuksenkin… Etkös muista?… Se oli liian kallis, se sormus, saadaksemme se kohdastaan ilman luulotta rahaksi. Viimeinkin olen siinä onnistunut. Olen, näet, saanut siitä sata pistolia! Ja se on sinun osasi. Heh!
Pirro. En huoli mitäkään … pidä hyvänäs.
Angelo. Noh, hyvä! … jos se on sulle yhden tekevä, mistä hinnasta kantanet pääsi kaupaksi… (aikovinaan pistää kukkaron takaisin lakkariin.)
Pirro. No, anna hänet! (Ottaa.) … Ja mitä nyt? Sillä että vaan tämän vuoksi olisit etsinyt minua…
Angelo. Sen riiviö! mitä sinä ajattelet meistä? … meidänkö muka voivan pidättää palkkansa keneltäkään? Se saattaa olla niin kutsuttujen rehellisten ihmisien tapana: meidän ei… Hyvästi nyt! (On lähtevinään, mutta käännäkse takaisin.) Yks mun olis kumminki vielä kysyttävä… Tuossa tuli tuo vanha Galotti ihan yksinänsä ratsastaen kaupunkiin. Mitä tahtoo hän?
Pirro. Ei hän tahdo mitäkään: hän vaan huvitteleksen. Hänen tyttärensä vihitään tän' iltana maa-tilalla, josta hän tulee, kreivi Appianin kanssa. Hän ei malta aikaa odottaa…
Angelo. Ja ratsastaa kohta taas sinne ulos?