Voi, herra isäntä, nyt olette nähnyt unta.
ISÄNTÄ.
Nähnyt unta? Ei, kaunis lapseni, niin perusteellisesti ei unia nähdä. — Niin, minä antaisin mitä tahansa, — minä en ole utelias, — mutta minä antaisin mitä tahansa, jos löytäisin avaimen tähän kaikkeen.
FRANZISKA.
Avaimen? meidän oveemmeko? Herra isäntä, se on tuolla sisäpuolella; me otimme sen pois yöksi: meitä pelottaa.
ISÄNTÄ.
Ei sellaista avainta; minä tarkoitan, kaunis lapseni, ikäänkuin avainta tai selitystä tai varsinaista yhteenvetoa kaikesta siitä, mitä näin. —
FRANZISKA.
Vai niin! — No, hyvästi, herra isäntä. Joko pian saadaan syödä, herra isäntä?