JUST.
(luullen isännän nimeään mainitsevan).
Just? — Olemmeko jo niin tutut? —
v. TELLHEIM.
Just!
JUST.
Luulisinpa vielä olevani herra Just hänelle!
ISÄNTÄ
(joka huomaa majurin).
St! st! Herra, herra, herra Just, — katsokoon hän toki taakseen; hänen herransa — —