v. TELLHEIM.
Just, luulenpa, että riitelet? Mitä olen sinun käskenyt tekemään?
ISÄNTÄ.
Oo, teidän armonne, mekö riitelisimme? Jumala siitä varjelkoon! Teidän alamaisin palvelijanneko rohkenisi ruveta riitelemään miehen kanssa, jolla on onni kuulua teidän väkeenne?
JUST.
Kunpa saisin pehmittää hänen köyryä kissanselkäänsä! — —
ISÄNTÄ.
Tosin herra Just puhuu herransa puolesta, ja hiukan kiivaasti. Mutta siinä hän tekee oikein; sitä enemmän häntä kunnioitan; pidän hänestä sen takia. —
JUST.
Voi etten saa iskeä hampaita hänen suustaan!