Sekö se on? (Hänen pistäessään sen jälleen taskuunsa, syrjään.) Kunpa hän ymmärtäisi katsoa sitä tarkemmin!
v. TELLHEIM.
Hän pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. — Olen jo unohtanut sen katkeruuden. Täysi sydän ei sanoja punnitse. — Mutta hän ei myöskään hetkeäkään epäröi ottamasta sormusta jälleen. — Ja onhan minulla vielä hänen sormuksensa.
FRANZISKA.
Sitä hän odottaa omansa sijaan takaisin. — Missä se sitten on, herra majuri? Näyttäkäähän toki sitä minulle.
v. TELLHEIM.
(vähän hämillään). Olen — unohtanut — pistää sen sormeeni. — Just — Just tuo sen minulle tuossa tuokiossa.
FRANZISKA.
Toinen on kai jotenkin toisensa näköinen; näyttäkäähän sitä; katselen sellaisia kovin mielelläni.
v. TELLHEIM.