Joskus toiste, Franziska. Tule nyt
FRANZISKA
(syrjään). Hän ei näy mitenkään haluavan päästä erehdyksestään.
v. TELLHEIM.
Mitä sanot? Erehdyksestäkö?
FRANZISKA.
Se on erehdys, sanon minä, jos luulette, että ottaessanne neidin yhä vielä tekisitte hyvän kaupan. Hänen oma omaisuutensa ei ole kovinkaan suuri; vähänkin itsekkäitten laskujen johdosta voi se holhoojien käsissä hävitä kuin tuhka tuuleen. Hän odotti kaikkea hyvää enoltaan, mutta tuo julma eno —
v. TELLHEIM.
Mitä hänestä! — Eikö minussa ole miestä kerran korvaamaan hänelle kaikki? —