FRANZISKA.
Voi teitä kovasydämistä! Olen seisonut tässä kuin hiilillä!
v. TELLHEIM
(Justille). Mitä sanot? — Se ei ole mahdollista! — Te? (Katsoen neitiin rajusti.) — Sano se ääneen; sano se hänelle, vasten kasvoja! Kuulkaa siis, neiti hyvä! —
JUST.
Isäntä sanoi, että neiti von Barnhelm oli ottanut itselleen sen sormuksen, jonka minä hänelle panttasin; että neiti oli tuntenut sen omakseen eikä halunnut antaa sitä takaisin. —
v. TELLHEIM.
Onko tämä totta, neiti hyvä? — Ei, se ei voi olla totta!
NEITI
(hymyillen). Ja miksi ei. Tellheim? — Miksi se ei voi olla totta?