MUNKKI. Mä silti syvästi kiitän! Taivas palkitkoon tuhansin verroin hyvän tahtonne. Vain tahto onhan antajan, ei lahja. Vuoks almun herran jälkeen lähetetty en olekaan.
RITARI.
Vaan sentään lähetetty?
MUNKKI.
Niin, luostarista…
RITARI. Jossa pyysin äsken mä pyhiinvaeltajan-atriaa?
MUNKKI. Jo katetut on pöydät: palatkaa siis sinne kerallani, herra.
RITARI.
Miksi?
En aikoihin kyll' ole lihaa syönyt, —
vaan mitä siitä? Taatelit on kypsät.
MUNKKI.
Varokaa, herra, sitä hedelmää!
Ei sitä paljon siedä nauttia:
se pernan salpaa, veren synkentää.
RITARI.
Josp' oonkin mielelläni synkeä?
Vaan teit' ei jälkeeni lie lähetetty
vain varoituksen vuoks?
MUNKKI. Oh ei! — Mun on vain suonenlyöntiänne tarkattava.
RITARI.
Ja itse ilmaisette sen?