SALADIN.
Kuningattareeni?
SITTAH. Jo huomaan: tänään tuhat denaaria mun täytyy voittaa — ropoja ei enää.
SALADIN.
Mitenkä?
SITTAH. Kysy vielä! — Kaikin keinoin hävitä tahdothan sa, tahallas. Mut etua en minä siitä saa. Näes, paitsi ettei peli tällainen juur' ilahduta: enkö melkein aina sult' enin voita, milloin häviän? Mua lohduttaakses tappioni jälkeen ain' etkö mulle pelipanosta takaisin lahjoita sa kaksinkerroin?
SALADIN. Kas vaan! Siis ootkin, siskoseni, milloin hävisit, tahallasi hävinnyt?
SITTAH. Sun anteliaisuutes, rakas veli, syy ainakin lie — siihen, etten ole paremmin oppinut ma pelaamaan.
SALADIN.
Nyt poikkeamme pelistä. Tee loppu!
SITTAH.
Näin jääkö siis? No: shakki! — toinen shakki!
SALADIN. Todella, tuot' en uhkaa huomannut, mi yksin tein vei kuningattareni.
SITTAH.
Sit' auttaa voiko vielä? Katsotaanhan.