-~ Homjak! — huusi muuan opritshnikeista: — talon palvelijat veivät
Morosovin pois jokea pitkin. Täytyykö ottaa kiinni, vai mitä?
— Menköön hiiteen! Ei hänestä nyt! Kuulkaa! Tulkaa kaikki tänne kartanolle, muuten tukehdumme!
— Homjak! — sanoi taasen eräs toinen: — mitä käsket tekemään
Serebrjanille?
— Ei saa koskea sormellakaan häneen! Asettakaa hänelle tarkkoja vartioita. Me viemme hänen armonsa kunniallisesti slobodaan. Näitteköhän, kuinka hän hutki ruhtinas Afanasi Ivanovitshia? Kuinka hän meidän miekkojamme muserteli!
— Nähtiin, kyllä nähtiin!
— Ja te saatte siitä suudella ristiä hallitsijan edessä?
— Saamme, niin saamme! Kaikki me saamme suudella ristiä!
— No, katsokaa, ettei kukaan uskalla loukata häntä; ja kun tulemme kotiin, niin kyllä Grigori Lukjanitsh muistaa saamansa korvapuustin, ja minä — ruoskan iskut!
Kauan melusivat ja ryöstivät vielä opritshnikit, ja kun viimein lähtivät, raskaan saaliinsa hevosten selkiin sälytettyään, niin kauan heidän poismentyään näkyi vielä tulen liekkejä siinä, missä ammoisista ajoista Drushina Andrejevitshin talo oli seisonut, ja ohitse virtaava Moskovan joki leikki tulen loisteessa kuin sulava kulta.
XVII Luku.