— Atamani, — hän sanoi, kuule atamani!
— Mitä nyt, ukkoseni?
— Suo anteeksi, minä lähden kanssasi; vie, minne tahdot!
— Kuinka niin?
— Niin vaan, — en voi nukkua. Eihän saa enää nukutuksikaan.
— Ethän vaan enää ota sanaasi takaisin?
— Kun sanoin: lähden, — niin älä luule!
— No, hyvä, ukko Korshun, kiitos! Vielä tarvittaisi yksi kumppani, vaan ei enempää. Paljoko vielä yötä on?
— Johan linnut laulavat.
— No, olkoon päätetty, aika on nousta. Mitka! — Persten sanoi, sysäten Mitkaa kylkeen.