— Mitä? — vastasi hän raottaen silmiään.
— Tahdotko tulla kanssamme?
— Mihin?
— Mitä se sinuun kuuluu! Sinulta vaan kysytään, tahdotko tulla minun ja ukko Korshunin kanssa?
— Mutta, mitä varten? — Mitka vastasi, haukotellen, ja kurotteli jalkojaan orsilta.
— Katsos, sitä rakastan. Mene minne viedään, äläkä kysy: mihin? Jos sinulta pää halaistaan — ei se sinuun kuulu, mehän tiedämme, mikä on tarpeen. No, katsos, tartu köyteen, äläkä sano: en uskalla; jos peräydyt, sanon sinua ravuksi!
— Älä sano! — Mitka vastasi ja alkoi kietoa rääsyjä jalkoihinsa.
Rosvot alkoivat pukeutua.
Mikä oli Perstenin tuuma ja miten hän sen onnellisesti suoritti — sen saamme tietää seuraavista luvuista.
XX Luku.