Tli-haukankesyttäjä kumartui maahan asti ja kysyi.

— Hallitsija, joko on aika iloita?

— Jo on, — Iivana vastasi, — ala leikki!

Silloin yli-haukankesyttäjä antoi tsaarille komean hansikkaan, johon oli kirjailtu kullalla muutamia sananparsia, ja, ottaen jahtihaukan ali-haukankesyttäjältä, hän asetti sen hallitsijan kädelle.

— Kunnioitettavat ja jalot metsästäjät! — yli-haukankesyttäjä sanoi, kääntyen opritshnikkien puoleen; — huvitelkaa ja virkistäkää itseänne mainion ihanalla metsästyksellä, ja karkoittakaa kaikki surut ja iloitkoon teidän sydämmenne!

Sitten kääntyen haukanpitäjiin:

— Hyvät ja ahkerat haukankesyttäjät, — hän sanoi — päästäkää irti ja koettakaa kiinni!

Silloin koko kirjava joukko haukanpitäjiä hajaantui pitkin kenttää. Toiset hyökkäsivät kirkuen metsikköihin toiset alkoivat juosta pienien järvien rantoja, jotka siellä, täällä pensaitten keskeltä välähtelivät kuin kuvastimet.

Äkkiä kohosi ankkoja kaislikosta ja lehahtivat lentämään.

Metsästäjät päästivät irti haukkansa. Ankat yrittivät järvelle päin, vaan toiset haukat kohtasivat heitä siellä, ja ne pelossaan lentelivät kuin pyssyn luodit, sinne tänne.