Erilaiset haukat, kirkunasta säikähtyneinä, hyökkäsivät ankkojen kimppuun, mikä takaa-ajaen, mikä kiistassa lentäen, mikä ankarasti tapellen, syösten ylhäältä alas kuin kivi, saaliinsa niskaan.
Tänään kunnostivat itseään sekä siperialaiset ryöstöhaukat Bjedrai ja
Smjelai, että Arbas ja Anpras, kuin myös Horjak, Hudjak, Maljets ja
Paljets.
Pääsi heiltä muutamia ankkoja ja teeriäkin, joita huonot haukankesyttäjät pelottelivat pois ruohikoista piiskoillaan. Ihmeelliseltä ja kauniilta näytti erilaisten haukkain lento. Teeriä putoili vähän väliä, pyörähdellen ilmassa. Jonkun kerran heittäysivät ankat hevosten jalkoihin epätoivossaan ja metsästäjät saivat niitä elävinä kiinni. Ei se aivan ilman vahinkoa käynyt. Nuori kotka, lentäen korkealta alhaalta lentävän vanhan ankan kimppuun, työnsiihen rintaansa myöten maahan ja kuoli siihen.
Astrjets ja Gorodum, kaksi kasanilaista haukkaa, lensivät metsästäjäin näkyvistä, huolimatta vihellyksistä ja kyyhkyisten sulista, joita he heiluttelivat.
Mutta mainioimmaksi ja kummallisemmaksi osottautui tsaarin jahtihaukka, jota kutsuttiin Adraganiksi. Kaksi kertaa tsaari päästi sen irti, ja kaksi kertaa se viipyi ilmassa hyvin kauvan, tappoi poikkeuksetta jokaisen linnun ja, huviteltuaan kyllikseen, laskeutui jälleen tsaarin kullatulle hansikkaalle. Kolmannella kerralla Adragan joutui aivan raivoon, niin että alkoi tappaa ei ainoastaan muita lintuja vaan myöskin haukkoja, jotka varomattomasti lensivät sen ohitse. Haukat Smislai ja Krushok kaatuivat katkaistuin siivin maahan. Turhaan tsaari ja kaikki hänen luonaan olevat haukankesyttäjät houkuttelivat sitä punaisella veralla ja linnunsulilla. Valkea jahtihaukka piirteli ilmassa leveitä kehiä, kohosi näkymättömään korkeuteen ja, ikäänkuin salama, hyökkäsi saaliinsa kimppuun, mutta sen sijaan, että hän sitten olisi laskeutunut maahan, hän vaan lensi korkeammalle ja kauvas.
Yli-haukankesyttäjä, kadotettuaan toivon saada Adragania kiinni, kiirehti antamaan tsaarille toisen. Mutta tsaari piti paljon Adraganista ja suri paraan lintunsa kadottamista. Hän kysyi yli-haukankesyttäjältä: kenelle palvelijoista oli Adraganin hoitaminen uskottu? Tämä vastasi Trishkalle.
Iivana kutsutti luokseen Trishkan, joka tuli kalpeana, onnettomuutta aavistaen.
— Mies, — tsaari sanoi hänelle, — niinkö sinä pidät huolta oivallisesta haukasta? Miksi sinulla on syötti, kun et osaa viehättää lintua? Kuule, Trishka, minä annan kohtalosi omiin käsiisi: jos saat kiinni Adraganin, niin osotan sinulle semmoista suosiota, jommoista ei kukaan teistä koskaan ole kokenut; vaan jos menetät haukan, niin, — älä pane pahaksesi, käsken lyömään sinun pääsi pois, — ja niin saavat toisetkin ymmärtää huutia; muuten olen minä kauvan huomannut, ett'ei haukankesyttäjissä vallitse oikein hyvä kuri ja että linnustus alkaa menettää hupaisuutensa.
Viimeisiä sanoja lausuessaan Iivana vilkasi itse yli-haukankesyttäjään, joka taas vuorostaan vaaleni, sillä hän tiesi, ett'ei tsaari suotta kehenkään kierosti katso.
Trishka, aikaa kadottamatta, hyppäsi hevosen selkään ja ratsasti etsimään Adragania, rukoillen suojelushenkeänsä osottamaan hänelle kadonneen jahtihaukan.