— Jo on ruhtinaasi ollut neljä tai viisi päivää vankihuoneessa! — hän sanoi supisten, jatkaen uudestaan lauluansa. — Kaikki olen saanut tietää. Huomenna on hänellä kovat. Hän istuu suuressa vankilassa, vastapäätä Maljutan asuntoa. Mistä nurkasta voisi kukko päästä?
— Ole vaiti — Persten vastasi, vilkaisten sinne suuntaan, joka oli vankilaa vastapäätä.
Punatukkainen laulaja näpähytteli kaikin sormin kanneltaan ja, kääntyen Perstenistä, ikäänkuin ei olisi puhunutkaan hänen kanssaan, pitkitti heleällä äänellä:
Kuin naapurillamme
Hauskaa oli juttua.
XXI Luku.
Satu.
Iivana Vasiljevitsh, metsästykseen väsyneenä, vetäysi tavallista aikaisemmin makuuhuoneeseensa.
Pian tuli Maljutakin, vankilan avaimet mukanaan.
Tsaarin kysymykseen Maljuta vastasi, ettei mitään uutta ollut
tapahtunut, että Serebrjani tunnusti taistelleensa Morosovin puolesta
Moskovassa, missä hän tappoi seitsemän opritshnikkiä ja haavoitti
Vjasemskia.
— Mutta — Maljuta lisäsi — hän ei tahdo taipua sinun mielipiteeseesi, ja todistaa Morosovia vastaan. Huomenmessun jälkeen tutkimme häntä vielä, mutta joll'ei hän piinakoneen taikka tulen avulla todista Morosovia vastaan, niin ei sovi enää odottaa: silloin ollee paras lopettaa hänet.