"Kun kerran pilvet olivat synkät ja kauheat, niin syntyi tuima Ukon sää; silloin putosi taivaasta Galubinin kirja. Sen kirjan luo kokoontui neljäkymmentä tsaaria ja tsarevitshia, neljäkymmentä kuningasta ja kuninkaan poikaa, neljäkymmentä ruhtinasta ja prinssiä, neljäkymmentä pappia ja papinpoikaa, paljo bojareita, paljon sotaväkeä, monta lajia, heikkoja kristittyjä. Näistä oli viisi vähempi-arvoista tsaaria: olipa tsaari Isai, Vasili tsaari, Kostnjatin tsaari, Volodimer tsaari, Volodimerin poika, oli viisas David Jeorijevitsh tsaarikin.
"Niin lausui Volodimer tsaari: — Kuka meistä, veikot, on taitava lukemaan? Kuka lukisi tämän Golubinin kirjan? Puhuisi meille Jumalan maailmasta; mistä punainen aurinko on saanut alkunsa? Mistä on valoisa kuu saanut alkunsa? Mistäpä tuhannet tähdet? Mistä loistava ruske? Mistä rajut tuulet? Mistä uhkaavat pilvet? Miksikä yöt ovat pimeitä? Miksikä meistä on tullut maailmankansa? Mistä meille maanpäällä on tsaarit tulleet? Mistä on tullut bojari- ja ruhtinas-sääty? Mistä oikeauskoiset talonpojat?
"Kaikki tsaarit vaikenivat. Silloin heille vastasi viisas David Jeosievitsh tsaari: — Minä puhun teille, veikot, siitä tästä Golubinin kirjasta: se kirja ei ole vähäinen; se on neljäkymmentä syltä pitkä ja kaksikymmentä syltä paksu; jos yrittää nostaa sitä — niin ei se nouse: käsin ei voi sitä pidellä; riviä ei näe kaikkia; lehtiä ei osaa lukea; sitä kirjaa ei lue jokainen; sitä on kirjoittanut H. Iivana Hurskas, ja lukenut on sitä profeeta Isai, hän luki sitä kolme vuotta, kerkesi ainoastaan kolme lehteä; luinhan minäkin — vaan en kuitenkaan! Itsestään kirja aukeni, lehdet kääntyivät, sanat menivät itsestään. Minä sanon teille, herrat, ei se käy katselemalla, sen sanon teille, veikot, ei sitä lueta tavallisella tavalla, muinaisissa on muinaista käytettävä.
"Meidän punainen aurinkomme on saanut alkunsa Jumalan loistavista kasvoista: pieni kirkas kuu Hänen rinnoistaan; tuhannet tähdet Jumalan silmistä; kirkas rusko Hänen puvustaan; rajut tuulet ovat — hänen henkäyksiään; uhkaavat pilvet ilmaisevat Jumalan mietteitä: pimeät yöt hänen vihaansa. Maailman-kansa on Adamista, Adamin päästä tsaarit ovat tulleet; hänen luistaan — ruhtinaat ja bojarit; hänen nivelistään on talonpojat tulleet; samoista on vaimonpuolikin alkunsa saanut!
"Kaikki tsaarit kumarsivat häntä: — Kiitämme sinua, jalo herra, viisain tsaari, sinua ymmärtäväisintä tsaaria, David Jeosievitsh! Sano vielä meille:
"Kuka on ylin kaikkia tsaaria? Mikä maa kaikkien maiden äiti? Mikä meri kaikkien merten emo? Mikä joki on kaikkien jokien ja vuorten äiti? Mikä kaupunki on ylin kaikkia kaupunkeja?"
Nyt Persten salaa katseli Iivana Vasiljevitshia, joka näytti yhä enemmän painuvan uneen. Silloin tällöin hän vaivalloisesti raotti silmiään ja taas sulki ne, mutta samalla hän joka kerta loi salaisesti tutkivan, läpitunkevan katseen kertojaan.
Persten silmäsi Korshunia ja jatkoi:
"Heille vastasi viisas David Jeosijevitsh: — Minä puhun teille siitä, veikot, sen ilmoitan teille: Golubinin kirjassa on kirjoitettu: ylimmäiseksi tsaariksi joukossamme tulee Valkea tsaari; hän tunnustaa kristinuskoa, hurskasta kristinoppia; hän uskoo Jumalan äitiä ja erottamattomaan Kolmiyhteyteen. Kaikki kansat kumartavat häntä, kaikki kielet tunnustavat hänet; hänen valtansa käsittää kaikki maat, koko luomakunnan. Hänen hurskas oikeauskoinen käsivartensa on ylinnä kaikkia muita; ja kaikki kunnioittavat Valkeata tsaaria! Pyhä Venäjän valtakunta on kaikkien maiden äiti; siellä ovat pyhät apostoliset kirkot. Okeani on kaikkien merten emo; siellä on tuomiokirkko muodostunut; siellä tuomiokirkossa lepää Rooman paavin Klemensin luut; tämä meri on ympäröinnyt kaikkia maita; kaikki virrat juoksevat mereen, kaikki juoksevat okeaniin. Jordan joki on kaikkien äiti; Jordan joessa kastettiin: itse Jesus Kristus, taivaan tsaari. Tabor vuori on kaikkien vuorien emo: mainiolla Taborin vuorella kirkastettiin itse Jesus Kristus, jolloin Hän näytti kunniansa opetuslapsilleen. Jerusalemin kaupunki on kaikkien kaupunkien äiti; se kaupunki on maapallon keskellä, siinä kaupungissa on pyhä temppeli; temppelissä on Herran ruumisarkku, siinä ovat itse Kristuksen vaatteet, pyhät tulet palavat lakkaamatta ja hyvänhajuiset yrtit siellä tuoksuavat"…
Nyt Persten taas katseli Iivanaa. Hänen silmänsä olivat suljetut, hengitys kävi tasaisesti. Julma näytti nukkuvan.