— Niin, tosiaankin hän jätti Korshunin tahallaan pulaan!
Synkkä murina kuului rosvojen kesken.
— Tahallaan, tahallaan jätti pulaan! — sanoi moni.
— Tämän ruhtinaan edestäkö? — kysyi yksi. — Mitä hänestä on sitten?
Lunnaitako atamani hänestä odottaa vai mitä?
— Ei, ei lunnaita! — punatukkainen laulaja vastasi. — Tsaari, näet, loukkasi ruhtinasta, tahtoen rangaista häntä; niin ruhtinas tuli tsaarin luota meille; sanoo: minä itse vien teidät, pojat, slobodaan, minä nimittäin tiedän, missä valtion rahasto on. Kaikki opritshnikit surmaamme ja ja'amme rahaston!
— Vai niin! Miks'ei hän siis vie meitä sinne? Johan me olemme kolme vuorokautta olleet täällä!
— Sen vuoksi, että atamanimme on akka!
— Ei, älä sano niin: Persten ei ole akka!
— Jollei akka, niin sitäkin huonompi! Ehkäpä hän petkuttaa meitä!
— Ehkä, — sanoi joku: — hän halua tsaarin kassaa itselleen, ettei meidän vaan onnistuisi haistaakaan!