Persten hypähti paikaltaan.
— Mitä melua he siellä pitävät! — hän lausui. Jo kauan kuulin heidän meluansa. On kuin piru olisi päässyt irti! Nyt heidät lempo vie! No, ruhtinas, oli miten oli, tee kuin tahdot; en enää estä sinua: tahtojalle tahtonsa, kävijälle tiensä! mene heidän luoksensa ja sano, että johdatat heidät slobodaan!
Serebrjani kuohahti suuttumuksesta, — Minäkö johdattaisin teitä slobodaan — hän sanoi; — ennen saatte pääni ruumiista kiskoa!
— Oh, ruhtinas, sano ainoasti sanoaksesi. Kansa, näöthän, on järjetön; huomenna tulevat järkiinsä!
— Ruhtinas! — kirkuivat äänet: — sinua kutsutaan, tule ulos!
— Mene ulos, ruhtinas — Persten toistihe — muuten tunkeutuvat majaan — se on pahempi!
— No hyvä, — ruhtinas sanoi, mennen ulos majasta. Katsotaan, miten saavat minut viemään heitä slobodaan!
— Aha — kiljahtivat rosvot; — jopa tuli!
— Johdata meitä slobodaan!
— Ole meidän atamanimme, muuten saat nuoran kaulaasi!