— Ehkä hän niin sanoo, — rosvot huudahtivat, — kun vaan me palvelemme häntä, pannen päämme alttiiksi!

— Enhän minä niin halusta ominpäin ryöväriksi ruvennut; — virkkoi eräs.

— No enpä suinkaan minäkään! — jatkoi toinen.

— Kuolkaamme siis, jos tarve vaatii, Venäjän puolesta! — ruhtinas sanoi.

— Kuolkaamme siis! — rosvot säestivät.

— Eikö me, pojat, — Serebrjani pitkitti, — jos Venäjän vihollisia vastaan tappelemme, juoda venäläisen tsaarin malja!

— Juodaan!

— Ottakaa maljanne ja tuokaa minullekin lasi!

Ruhtinaalle tuotiin lasi; kaikki rosvot täyttivät maljansa.

— Siis eläköön terveenä koko Venäjän maan suuri hallitsija, tsaarimme
Iivana Vasiljevitsh! — Serebrjani lausui.