— Miks'et mene ruhtinaan kera?

Mitka työnsi toisen jalkansa eteenpäin ja oli melkein sekaantua virsuihinsa.

— Opritshnikkejäkö pelkäät? — Persten kysyi leikillisesti.

Mitka alkoi sivellä milloin niskaansa, milloin hartioitaan ja kylkeänsä, vaan ei vastannut mitään.

— Vähän kai olet nähnyt heitä? — Persten lisäsi, — söisiväthän ne sinut, eikö niin?

— Morsiamen veivät! — Mitka sanoi vastahakoisesti.

Persten alkoi nauraa.

— Kylläpä muistat pahan! Et tahdo sopia heidän kanssaan! Liity sitten
Hlopkon joukkoon!

— Ei haluta, — Mitka sanoi päättävästi: — haluan kanssasi Volgalle!

— En mene minäkään suoraan Volgalle!