— No, mitä? — Persten kysäsi.

— Eikä mitään! — Mitka vastasi veltosti, sivellen toisella kädellä niskaansa, toisella hartioitaan.

— No, kun ei mitään, niin ei mitään! — Ja Persten oli jo lähtemäisillään, kuin Mitka, rohkaisten mieltänsä, sanoi puhkuen:

— Atamani, hei atamani!

— Mitä?

— Minä en halua slobodaan!

— Minne sinä sitten haluat?

— Sinun mukanasi!

— Ei minun kanssani sovi; minä menen Volgalle!

— No, minäkin Volgalle!