— Niin, luultavasti sinä, isäseni! Etkö sinä jäisi eloon. Minä jo ennenkin sanoin sinulle: ei sinun kuolemasi ole miekasta tuleva!
— Katso vielä kerran ammeseen!
— Miksi sinne enään katsoisin, isäseni! Nyt en enään mitään näe, vesi on aivan hämmentynyt.
— Ammenna raitista vettä! — Vjasemski sanoi käskevästi.
Mylläri totteli vastenmielisesti.
— Noh, mitä siellä näkyy? — ruhtinas kysyi maltittomasti.
Ukko kumartui silminnähtävällä inholla ammeen yli.
— Ei sinua näy, eikä sinun vastustajaasi! — hän sanoi vaaleten; — näkyy kenttä, täynnä kansaa; paljon päitä törröttää seipäissä; mutta sivulla palaa rovio ja ihmisluita on sidottu patsaasen!
— Keiden päät törröttävät seipäissä? — Vjasemski kysyi, voittaen kauhunsa.
— En näe, isäseni, kaikki taasen hämmentyi; rovio yksin vielä vain kiiluttaa, ja jonkun luut riippuvat patsaalla!