— Elävän Jumalan nimessä, — hän lausui, — jos te olette pahoja henkiä, vihollisen voiman lähettämiä — poistukaa! Jos te todella olette niitten ihmisten sielut, jotka minä olen mestauttanut — odottakaa Jumalan hirmuista tuomiota! Herra on tuomitseva minun ja teidän välillä!
Kuolleet itkeä nyyhkyttivät ja alkoivat liehua Iivanan ympärillä, kuin vihurin kiidättämät syksyiset lehdet. Surullisemmalta kaikui ruumisvirsi, sade pieksi taasen ikkunaa, ja keskellä myrskyn pauhinaa oli tsaari kuulevinänsä pasuunain toitotukset ja äänen kutsuvan: — Iivana, Iivana, tuomiolle, tuomiolle!
Tsaari huudahti kovasti. Kamaripalvelijat riensivät viereisestä huoneesta makuuhuoneesen.
— Nouskaa! — huusi tsaari: — ken nyt nukkuu. Viimeinen päivä on alkanut, viimeinen hetki on tullut. Kaikki kirkkoon! Kaikki minun jälessäni!
Hovilaiset alkoivat hääriä. Kellojen soitto kajahteli. Heti kun nukkuvat opritshnikit kuulivat tutun äänen, hypähtivät he vuoteiltaan ja kiirehtivät pukeutumaan.
Moni heistä jatkoi vielä juomistaan Vjasemskin luona. He istuivat maljain ääressä ja lauloivat iloisia lauluja. Kuultuaan äänen he kavahtivat pystyyn ja pukivat mustat munkkikaaput kalliiden kauhtanainsa päälle, mutta päänsä peittivät he korkeilla hiipoilla.
Koko sloboda joutui liikkeelle. Jumalan Äidin kirkko oli kirkkaasti valaistu. Levostaan häirityt asukkaat syöksivät porteille ja näkivät paljouden tulia linnassa liehuvan huoneesta huoneesen. Sitten tulet muodostivat pitkän jonon, ja saatto luikerteli käärmeenä ulkokäytäviä pitkin, jotka yhdistivät linnan Jumalan temppelin kanssa.
Kaikki opritshnikit, puettuina samalla tapaa hiippoihin ja mustiin kaapuihin, kantoivat soitsuja. Niiden loisto väreili kummallisesti leikellyillä patsailla ja seimen koristuksilla. Tuuli liehutti kaapuja, mutta kuutamo yhdessä tulen kanssa heijasteli kullalle, helmille ja kalleille kiville.
Edellä kulki tsaari, munkiksi puettuna, löi rintaansa ja rukoili, äänekkäästi itkien:
— Jumala, armahda minua syntistä! Armahda minua saastaista eläintä! Armahda minun ilettävää päätäni. Anna, Herra, minun syyttömästi surmaamaini sieluille rauha!