Sitten näyttäytyivät ruhtinas Kurljatev, ruhtinas Obolenski, Nikita
Sheremetjev ja toiset Iivanan mestaamat tahi tappamat.
Tupa täyttyi kuolleilla. Kaikki kumarsivat syvään tsaarille, kaikki sanoivat:
— Ole tervehditty, ole tervehditty, Iivana, katso, me kumarramme sinua!
Nyt nousi munkkeja, erakoita, nunnia, kaikki mustissa puvuissa, kaikki kalpeina ja verisinä.
Nyt näyttäytyivät ne sotilaat, jotka tsaarin kanssa olivat olleet
Kasaanin edustalla.
Heissä ammotti hirveitä haavoja, mutta ei sodassa saatuja, vaan pyövelin tekemiä.
Nyt ilmestyi neitsykäisiä revityissä vaatteissa ja nuoria vaimoja rintalapsineen. Lapset ojensivat Iivanaa kohti veristyneet kätensä ja sopersivat:
— Ole tervehditty, ole tervehditty, Iivana, joka olet surmannut meidät syyttömästi!
Huone täyttyi yhä enemmän aaveista. Tsaari ei enää voinut eroittaa mielikuvitusta todellisuudesta.
Aaveiden sanat toistettiin satakertaisin äänin. Kuolonrukoukset ja ruumisvirret kajahtivat samaan aikaan ihan Iivanan korviin. Hänen hivuksensa nousivat pystyyn.