Kuollut nousi verkkaan lattian alta ja läheni Iivanaa.
Tsaari tahtoi huutaa, mutta et voinut. Hänen korvissaan soi kauheasti.
Kuollut kumarsi Iivanan edessä.
— Ole tervehditty, Iivana, — virkkoi kumea, aaveentapainen ääni, — katso, minä kumarran sinua, joka olet surmannut minut syyttömästi!
Nämät sanat kajahtivat ihan Iivanan syvimpään sydänsopukkaan. Hän ei tiennyt, aaveitako hän oli kuullut, vai oliko hänen oma ajatuksensa pukeutunut korvin kuultavaksi ääneksi.
Mutta nyt kohosi toinen siltapalkki; sen alta näkyivät rajaherra Danila
Adashevin kasvot, jonka Iivana oli mestannut neljä vuotta sitten.
Adashev nousi myös lattian alta, kumarsi tsaarille ja sanoi:
— Ole tervehditty Iivana, katso, minä kumarran sinua, joka olet mestannut minut syyttömästi!
Adashevin jälkeen esiintyi bojaritar Maria, joka mestattiin lapsineen. Hän nousi lattian alta viiden poikansa kanssa. Kaikki kumarsivat tsaarille, ja jokainen sanoi:
— Ole tervehditty, Iivana, katso, minä kumarran sinua!