— Kenties se ei liikuta teitä?
— Päinvastoin, hyvinkin. Mitä he kirjoittivat teille, jos saan udella? kysyi Vronski.
Anna nousi ja meni Betsyn luo.
— Antakaa minulle kupillinen teetä, hän sanoi pysähtyen tämän tuolin taakse.
Betsyn kaataessa teetä Vronski tuli Annan luo.
— Mitä he sitten kirjoittivat teille? toisti hän.
— Minä luulen, etteivät miehet ymmärrä mikä on jaloa ja epäjaloa, vaikka aina puhuvat siitä, Anna sanoi vastaamatta hänelle. — Olen jo kauan aikonut sanoa sen teille, lisäsi hän, siirtyi muutaman askeleen sivumpaan ja istuutui nurkassa olevan albumipöydän ääreen.
— Minä en täysin käsitä teidän sanojenne merkitystä, Vronski sanoi antaen Annalle teekupin.
Anna katsahti viereensä sohvalle, ja Vronski istuutui heti.
— Niin, minä olen aikonut sanoa teille, Anna sanoi katsomatta häneen, — että te toimitte rumasti, hyvin rumasti.