— Lorua se on! Mutta miten te tällä kurakelillä ratsastatte? sanoi toinen.
— Kas siinä pelastajani! huudahti Petritski tulijat nähdessään. Sotilaspalvelija seisoi hänen edessään kädessään tarjotin, jolla oli votkaa ja suolattuja kurkkuja. — Tuo Jashvin käskee juomaan, jotta virkistyisin.
— Kyllä te eilen piditte elämää, sanoi toinen tulijoista, — ette antaneet koko yönä nukkua.
— Mutta loppu vasta oli jotain! kertoi Petritski. — Volkov kiipesi katolle ja sanoi olevansa surullinen. Minä huusin: musiikkia tänne, soittakaa hautajaismarssi! Ja niin se mies nukahti katolle hautausmarssin soittoon.
— Juo, juo ehdottomasti votkaa ja sitten seltterivettä ja paljon sitruunaa, neuvoi Jashvin seisten Petritskin vierellä kuin äiti, joka pakottaa lastaan ottamaan lääkkeitä, — ja sitten vähän samppanjaa päälle, noin pullon verran.
— Tuo kuulostaa viisaalta. Odotahan, Vronski, otetaan ryyppy.
— Ei, hyvästi nyt, hyvät herrat, tänään en juo.
— Painoako pelkäät? No, juodaan me muut. Tuo seltterivettä ja sitruuna.
— Vronski! huusi joku hänen mennessään eteiseen.
— Mitä?