— Niin, että teidän on nyt parempi pysytellä poissa… Ymmärrättehän te sen ettekä siitä loukkaannu…
— Se on minulle oikein, se on minulle oikein! Kitty sanoi vetäisten päivänvarjon Varenkan kädestä ja karttaen katsomasta ystäväänsä silmiin.
Varenkan teki mieli hymyillä, kun hän katseli ystävänsä lapsellista vihastusta, mutta hän pelkäsi loukkaavansa.
— Mitä tarkoitatte sanoessanne "oikein"? Minä en ymmärrä, hän sanoi.
— Sen tähden oikein, että se kaikki on ollut teeskentelyä, sillä se on kaikki ollut keksittyä eikä sydämestä tullutta. Mitä nuo vieraat ihmiset minua liikuttavat? Minä olen vain antanut aihetta riitaan ja tehnyt sellaista, mitä kukaan ei ole pyytänyt minua tekemään. Sen tähden, että kaikki on ollut teeskentelyä, teeskentelyä ja teeskentelyä!…
— Mitä syytä siinä olisi teeskentelyyn? kysyi Varenka hiljaa.
— Oh, miten se kaikki on ollut tyhmää ja inhottavaa! Eihän minua mikään pakottanut… Pelkkää teeskentelyä! hän sanoi aukaisten ja sulkien päivänvarjoa.
— Teeskentelyä? Missä tarkoituksessa sitten?
— Että näyttäisi paremmalta ihmisten, itsensä ja Jumalan edessä, petkuttaisi kaikkia! Ei, nyt minä enää rupea sellaiseen! Parempi on pysyä pahana kuin ruveta viekastelijaksi ja petturiksi.
— Kuka sitten on viekastelija? kysyi Varenka nuhtelevasti. — Te puhutte ikään kuin…