Illalla teetä juotaessa Levin kertoi aikeestaan myöskin veljelleen.
— Nähtävästi tulee pysyvät poudat, hän sanoi. — Huomenna minä aloitan heinänteon.
— Minä pidän kovasti siitä työstä, sanoi Sergei Ivanovitsh.
— Minä pidän kauheasti. Olen joskus itse niittänyt talonpoikien kanssa ja huomenna aion niittää koko päivän.
— Mitä sinä tarkoitat? Koko päivän, talonpoikien kanssa?
— Niin, se on hyvin mukavaa, Levin sanoi.
— Se on hyvää ruumiinharjoitusta, mutta tuskinpa sinä sitä kestät, sanoi Sergei Ivanovitsh ilman pienintäkään ivaa.
— Minä olen koettanut. Ensin on raskasta, mutta vähitellen siihen tottuu. Minä luulen pysyväni perässä…
— Niinkö! No mitä talonpojat siitä arvelevat? Varmaankin naureskelevat herransa tempuille.
— En usko. Ja se on sitä paitsi niin hauskaa ja vaikeaa työtä, ettei ole aikaa ajatella, mitä he sanovat.