— Pahempaa avioliiton vihollista kuin te en ole vielä nähnyt, Sergei
Ivanovitsh sanoi.
— En minä ole sen vihollinen. Minä olen vain työnjaon kannattaja. Ihmiset, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta, tehkööt ihmisiä; toiset taas toimikoot heidän valistuksekseen ja onnekseen. Niin minä sen asian ymmärrän. On paljon ihmisiä, jotka ovat halukkaita sekoittamaan nämä ammatit yhteen; minä en kuulu heihin.
— Kuinka minä riemastunkaan, kun saan kuulla teidän rakastuneen!
Levin sanoi. — Muistakaa kutsua minut häihinne.
— Minä olen jo rakastunut.
— Niin, mustekaloihin. Tiedätkö, Levin sanoi veljelleen, — että
Mihail Semjonitsh kirjoittaa teosta mustekalojen ruoasta…
— Älkäähän sotkeko! Samantekevää, mistä minä kirjoitan. Mutta asianlaita on niin, että minä tosiaankin rakastan mustekaloja.
— Eihän se estä rakastamasta myös vaimoa.
— Se ei kyllä estä, mutta vaimo estää.
— Miten niin?
— Saattepa nähdä. Tekin pidätte maanviljelyksestä, karjanhoidosta ja metsästyksestä; saattepa nähdä!