— Anteeksi, hyvät herrat! sanoi Levin tullen kuistille.
— Ovatko eväät mukana? Miksi Rusko on valjastettu oikealle puolen?
No, samantekevää. Laska, noh, istu!
— Päästä nuoren karjan sekaan, hän sanoi karjanhoitajalle, joka oli odotellut kuistin luona vastausta oinaita koskevaan kysymykseensä. — Anteeksi, tuolla tulee vielä yksi pahantekijä, hän sanoi, hyppäsi uudelleen alas rattailta, joihin oli ollut jo istuutumaisillaan, ja lähti mittapuu kädessä lähestyvän urakoitsija-kirvesmiehen luo.
— Eipäs tullut eilen konttoriin, vaan tulee nyt viime hetkellä…
No, mitä asiaa?
— Jos laittaisi siihen vielä yhden käänteen. Kaikkiaan kolme askelmaa lisää. Silloin se sattuu ihan paikalleen ja tulee paljon parempi.
— Olisit totellut minua, vastasi Levin harmissaan. — Minähän sanoin, että viritä linjalangat ensin ja veistä sen mukaan. Miten niitä nyt enää korjaa? Tee niin kuin minä käskin ja laita uudet.
Oli käynyt niin, että urakkamies oli pilannut rakenteilla olevan sivurakennuksen portaat veistämällä ne erikseen, sen tarkemmin nousua laskematta, niin että kun portaat asetettiin paikoilleen, askelmat olivat aivan kaltevat. Nyt mies tahtoi korjata niitä lisäämällä kolme askelmaa.
— Tulee paljon parempi.
— Mihin ne portaat sitten johtavat, kun lisätään kolme askelmaa?
— Hyvä ihme, sanoi kirvesmies ylenkatseellisesti hymyillen, — sinne minne pitääkin. Ihan kohdalleen. Kun ne lähtevät siitä alhaalta näin, selitti hän vakuuttavin elein, — niin ne menevät näin ja näin ja sattuvat juuri kohdalleen.