"Olen terve ja iloinen. Minun puolestani saat olla aivan rauhallinen. Minulla on näet nyt uusi henkivartija, Marja Vlasjevna (kätilö, Levinin perhe-elämässä uusi, tärkeä henkilö). Hän tuli minua katsomaan. Hän sanoo minun olevan täysin terve, ja me olemme pyytäneet häntä olemaan täällä, kunnes sinä tulet kotiin. Kaikki ovat iloisia ja terveitä, äläkä sinä yhtään hätäile, vaan jää vielä päiväksi, jos metsäonni on hyvä."
Hyvän metsäonnen ja Kittyn kirjeen Levinissä herättämä ilo oli niin suuri, että hän otti kevyesti ne pienet ikävyydet, joita myöhemmin sattui. Yksi ikävä seikka oli se, että punaruskea aisahevonen, joka oli eilen joutunut rehkimään liikaa, ei syönyt ja näytti alakuloiselta. Kuski sanoi sen saaneen revähtymän.
— Eilen ajettiin pilalle, Konstantin Dmitritsh, vakuutti hän. —
Mitäs kun kymmenen virstaa niin hurjasti, sellaista tietä!
Toinen ikävyys, joka alkuun pilasi hänen hyvän tuulensa, mutta jolle hän myöhemmin aika lailla nauroi, oli se, että eväistä, jota Kitty oli pannut mukaan niin runsaasti, ettei niiden olisi luullut loppuvan viikkokauteen, ei ollut enää mitään jäljellä. Palatessaan metsästä väsyneenä ja nälkäisenä Levin oli niin kiihkeästi haaveillut piirakoista, että hän — samoin kuin Laska vainusi riistan — tunsi tupaan astuessaan selvästi piirakan hajun ja maun ja käski Filippin heti antaa niitä. Mutta ei yhtään piirakkaa eikä edes lintupaistiakaan ollut enää jäljellä.
— Kyllä tuolla miehellä on ruokahalu! nauroi Stepan Arkadjevitsh osoittaen Vasenka Veslovskia. — En voi omaanikaan moittia, mutta tuolla se on aivan ihmeellinen…
— No, minkäpä sille voi! sanoi Levin katsoen synkästi Veslovskiin.
— Filipp, anna minulle naudanpaistia.
— Söivät koko jalan ja luun antoivat koirille, vastasi Filipp.
Levinin mieli tuli niin apeaksi, ettei hän voinut olla sanomatta: —
Olisitte nyt jättäneet jotain minullekin! ja hänen teki mieli itkeä.
— Puhdista sitten linnut hän sanoi Filippille vapisevalla äänellä koettaen olla katsomatta Veslovskiin, — ja pane nokkosia päälle. Ja pyydä minulle maitoa, että saan edes jotain suuhuni.
Kun hän oli saanut maitoa, häntä alkoi hävettää äskeinen harminsa vierasta ihmistä kohtaan, ja hän saattoi vilpittömästi nauraa nälän synnyttämälle kiukulleen.