— Kuulkaa, emmekö lähde tänään sieneen? kysyi Dolly.
— Lähdetään tosiaankin, minä tulen mukaan, sanoi Kitty ja punastui. Hän aikoi kohteliaisuudesta kysyä Vasenkalta, tulisiko tämäkin, mutta ei kysynytkään. — Minne sinä menet, Kostja? hän kysyi arkailevasti mieheltään, kun tämä päättäväisin askelin meni hänen ohitseen. Kittyn arkaileva ilme vain vahvisti miehen epäilyksiä.
— Konemestari on saapunut minun poissa ollessani, enkä minä ole vielä nähnyt häntä, sanoi Levin katsahtamatta häneen.
Levin meni alakertaan, mutta ei ehtinyt vielä poistua työhuoneestaan, kun kuuli vaimonsa varomattoman kiireiset askeleet.
— Mitä tahdot? hän sanoi kuivasti. — Meillä on täällä asioita.
— Suokaa anteeksi, sanoi Kitty saksalaiselle konemestarille, — minulla olisi vähän puhumista miehelleni.
Saksalainen aikoi mennä, mutta Levin sanoi:
— Tehkää hyvin ja istukaa.
— Juna kai menee kolmen aikaan? kysyi saksalainen. — Etten vain myöhästyisi.
Vastaamatta mitään Levin poistui huoneesta vaimonsa kera.