— Mutta mikä sinua vaivaa? Onko sinulla jotain asiaa? kysyi Dolly.
— Mitä siellä on tapahtunut?
Ja tuon kysymyksen sävystä Levin ymmärsi voivansa sanoa sanottavansa huoleti.
— Minä en tullut sieltä, olin Kittyn kanssa puutarhassa. Me jouduimme jo toisen kerran riitaan sen jälkeen kun… Stiva tuli.
Dolly katsoi häneen viisain, ymmärtävin silmin.
— Sanopas sinäkin rehellisesti, oliko… ei Kittyssä vaan siinä herrassa jotain sellaista sävyä, joka tuntuu pahalta aviomiehestä, jopa suorastaan loukkaa ja raivostuttaa häntä?
— Niin, kuinka minä sen sanoisin… Seiso vain nurkassa! komensi hän Mashaa, joka oli nähnyt tuskin huomattavan hymyn äitinsä kasvoilla ja aikoi kääntyä. — Seurapiirien mielipide olisi kai se, että hän käyttäytyy kuten kaikki nuoret herrat. Il fait la cour à une jeune et jolie femme[33], ja senhän pitäisi olla vain mairittelevaa aviomiehelle.
— Niin, mutta huomasitko sinä mitään? sanoi Levin synkästi.
— En ainoastaan minä, vaan Stivakin huomasi sen. Hän sanoi minulle teetä juotaessa: Je crois que Veslovski fait un petit brin de cour à Kitty[34].
— No hyvä. Nyt minä voin olla rauhallinen. Minä ajan hänet pois, sanoi Levin.
— Oletko järjiltäsi? huudahti Dolly kauhistuneena. — Hillitse nyt itsesi, Kostja hyvä… No, saat mennä nyt Fannyn luo, hän sanoi Mashalle. — Ei kuule, jos sinä tahdot niin minä sanon Stivalle. Hän toimittaa Veslovskin pois. Voinhan sanoa, että sinä odotat vieraita. Hän ei yleensäkään sovi meidän joukkoomme.