Vasenka ojentautui suoraksi.
— Minä pyydän teitä selittämään minulle… hän sanoi arvokkaasti ymmärrettyään asian.
— Minä en voi sitä selittää teille, vastasi Levin hiljaa ja hitaasti, koettaen salata leukapieltensä värähtelyn. — Ja parempi on, ettette sitä kysele.
Ja kun kaikki pienet sälöt oli jo katkottu, Levin tarttui sormillaan suuriin sälöihin, repäisi sauvan kahtia ja nappasi vikkelästi käteensä toisen puolen, joka oli vähällä pudota.
Luultavasti Vasenkaan vaikuttivat sanoja enemmän Levinin jännittyneet kädet ja niiden lihakset, joita hän oli aamulla voimisteltaessa tunnustellut, välähtelevät silmät, hiljainen ääni ja leukapielten salainen värähtely. Hän kohautti olkapäitään, hymähti ylenkatseellisesti ja kumarsi.
— Enkö saisi tavata Oblonskia?
Olkapäitten kohautus ja ivallinen hymy eivät hermostuttaneet Leviniä.
"Mitäpä hän muutakaan voi?" ajatteli hän.
— Minä pyydän häntä heti tulemaan tänne.
— Kaikenmoisia järjettömyyksiä! sanoi Stepan Arkadjevitsh Levinille saatuaan kuulla, että hänen ystävänsä karkotettaisiin talosta. Hän oli tavoittanut Levinin puutarhassa, jossa tämä käveli odottaen vieraansa lähtöä. — Mais c'est ridicule![35] Mikähän kärpänen sinua on purrut? Sehän on hirveän naurettavaa! Mitä ihmettä sinä luulet näkeväsi siinä, että nuori mies…
Mutta nähtävästi tuo kärpäsen purema vielä kirveli, koska heti, kun Stepan Arkadjevitsh aikoi selittää tapauksen syytä, Levin kalpeni ja keskeytti hänet kiireesti: