— Cessez[63], sanoi Anna leikillisen ankarasti.
— Me luulimme tapaavamme teidät pellolla, Vasili Semjonitsh, Anna sanoi sairaalloisen näköiselle lääkärille, kävittekö siellä?
— Minä kävin siellä mutta livistin pian takaisin, vastasi lääkäri synkän leikillisesti.
— Te olette siis ollut paljon liikkeellä.
— Riittävästi!
— No miten on sen mummon laita? Ei kai se ole lavantautia?
— Ei juuri parempaakaan, vaikkei ihan sitä.
— Kuinka ikävää! sanoi Anna ja osoitettuaan siten kohteliaisuuttaan talon virkailijoille hän kääntyi oman piirinsä puoleen.
— Olisi kyllä ollut vaikea rakentaa konetta teidän selityksenne perusteella, Anna Arkadjevna, sanoi Svijazhski leikillään.
— Kuinka niin? Anna sanoi suu hymyssä, mistä näkyi, että hän tiesi selityksessään olleen jotain viehättävää, minkä Svijazhskikin oli huomannut. Tuo nuorekas keimailu oli Annassa uusi piirre, joka ihmetytti Dollyä.