— Ennen kaikkea hän tahtoisi… tahtoisi, ettet sinä kärsisi.
— Se on mahdotonta! Entä sitten?
— Ja mikä on kaikkein luonnollisinta: hän tahtoo, että hänen lapsensa saisivat oikean nimensä.
— Mitkä lapset? kysyi Anna katsoen syrjään silmiään siristäen.
— Ani ja tulevat.
— Niistä hän saa olla huoleti: muita lapsia ei minulla tule olemaan.
— Kuinka sinä voit sen niin varmasti sanoa?
— Ei tule, koska minä en tahdo.
Kiihtymyksestään huolimatta Annan ei voinut olla hymyilemättä sille lapsekkaan uteliaisuuden, ihmettelyn ja kauhun ilmeelle, joka kuvastui Dollyn kasvoista.
— Lääkäri sanoi minulle sairauteni jälkeen…