— Sehän on hauskaa! Oikein hauskaa!
Dolly hymyili.
— Mutta kerrohan nyt itsestäsi. Olisi niin paljon asioita. Mehän puhuimme… Dolly ei tiennyt miten nimittäisi Vronskia. Sekä "kreivi" että "Aleksei Kirillovitsh" tuntui hänestä kankealta.
— Aleksein kanssa, sanoi Anna, — minä tiedän, että te puhuitte jostain. Mutta minä aioin kysyä sinulta suoraan, mitä sinä ajattelet minusta ja minun elämästäni?
— On vaikea niin äkkiä sanoa. En tosiaan tiedä.
— Ei, sano nyt sentään… Sinä olet nähnyt minun elämäni. Mutta älä unohda, että olet nähnyt meidät kesällä, jolloin emme ole yksin… Me tulimme tänne varhain keväällä, asuimme aivan keskenämme ja tulemme tekemään niin vastakin, enkä toivo mitään sen parempaa. Mutta kuvittelehan, että minun pitäisi asua yksin ilman häntä, ja sellaistahan sattuu… Minä näen kaikesta, että niin tulee useinkin käymään ja että hän tulee olemaan puolet ajasta poissa kotoa, sanoi Anna nousten ja istuutuen lähemmäksi Dollyä. — Minä en tietystikään, keskeytti hän Dollyn, joka aikoi väittää vastaan, — en tietystikään rupea väkisin häntä pidättelemään. Enkä minä estelekään häntä. Pidetään kilpa-ajoja, siellä on hänen hevosiaan, ja hän menee. Ja menköön kun tahtoo. Mutta ajattelehan minun asemaani… Mutta mitäpä siitä kannattaa puhua! Hän hymyili. — Niin, mitä hän sanoi sinulle?
— Hän puhui siitä, mistä minä itse aioin sinulle puhua, ja minun on helppo olla hänen asianajajanaan; siitä, eikö olisi mahdollista… Darja Aleksandrovna takelteli sanoissaan, — korjata, parantaa sinun asemaasi… Sinähän tiedät minun kantani… Mutta sittenkin, jos suinkin mahdollista, olisi mentävä naimisiin…
— Siis hankittava avioero? sanoi Anna. — Tiedätkö, että ainoa nainen, joka Pietarissa kävi minua tervehtimässä, oli Betsy Tverskaja. Sinähän tunnet hänet? Au fond c'est la femme la plus dépravée qui existe[66]. Hän eli Tushkevitshin kanssa pettäen miestään mitä iljettävimmin Ja hän sanoi minulle, ettei hän tahdo tietää tuttavuudestani niin kauan kuin asemani on laiton. Älä luule, että minä vertaisin sinua häneen… Minä tunnen sinut, rakkaani. Se vain johtui tässä mieleeni… Niin, mitä Aleksei sanoi sinulle? toisti hän.
— Hän sanoi kärsivänsä sinun ja itsensä vuoksi. Sinä kenties sanot sitä itsekkyydeksi, mutta se on luonnollista ja jaloa itsekkyyttä. Hän tahtoisi ensinnäkin laillistuttaa tyttärensä ja tulla mieheksesi, jolla olisi täysi oikeus sinuun.
— Voiko kukaan aviovaimo olla siinä määrin orja kuin minä nykyisessä asemassani? keskeytti Anna synkästi.