Vronski jäi puhelemaan Svijazhskin kanssa suu hienoisessa hymyssä eikä hänellä näyttänyt olevan vähintäkään halua puhutella Leviniä. Mutta Levin, joka puheli veljensä kanssa, vilkuili häneen lakkaamatta ja mietti, mitä sanoisi hänelle selittääkseen äskeisen karkeutensa.
— Mikä asia on seuraavana? Levin kysyi katsoen Svijazhskiin ja
Vronskiin.
— Snetkovin vaali. Hänen on joko kieltäydyttävä tai myönnyttävä, vastasi Svijazhski.
— No onko hän suostunut vai ei?
— Sepä se, hän ei ole tehnyt kumpaakaan, sanoi Vronski.
— Kenestä sitten äänestetään, jos hän kieltäytyy? kysyi Levin katsoen Vronskiin.
— Siitä joka suostuu, sanoi Svijazhski.
— Rupeatteko te? kysyi Levin.
— En minä ainakaan, sanoi Svijazhski luoden pelästyneen katseen sivulleen Sergei Ivanovitshin vieressä seisovaan myrkylliseen herraan.
— Kuka sitten? Nevedovskiko? sanoi Levin hämmentyneenä. Mutta se oli vielä pahemmin sanottu. Nevedovski ja Svijazhski olivat molemmat ehdokkaita.