— Hänenkö kirjoitustaan sinä niin kehuit? Entäs sitten? sanoi Kitty.
— Kenties käyn sitten oikeudessa sisareni asian vuoksi.
— Menet kai toki konserttiin?
— Mitä minä siellä yksinäni?
— Menisit sentään; siellä esitetään niitä uusia sävellyksiä… Nehän ovat kiinnostaneet sinua. Minä menisin ehdottomasti.
— No, joka tapauksessa käyn kotona ennen päivällistä, sanoi Levin katsoen kelloaan.
— Pane nyt yllesi pitkä takki, niin voit saman tien käydä kreivitär
Bollin luona.
— Onko se sitten niin tarpeellista?
— On toki! Hänhän kävi meillä. Siitä nyt ei ole suurta vaivaa. Ajat sinne, istuudut, puhelet viisi minuuttia ilmasta ja sen semmoisesta, nouset ja lähdet pois.
— Oi, et usko kuinka minä olen vieraantunut kaikesta tuollaisesta; se tuntuu niin nololta. Tulee vieras ihminen, istuu ilman mitään asiaa, häiritsee muita, pilaa oman tuulensa ja lähtee pois.