— Hän lähti maalle, sanoi Kitty punastuen.
— Sanokaa hänelle terveisiä minulta, sanokaa ehdottomasti.
— Ehdottomasti, toisti Kitty naiivisti katsoen häntä osaaottavasti silmiin.
— No, hyvästi Dolly, ja suudelmaan Dollyä ja puristettuaan Kittyn kättä Anna poistui kiireesti huoneesta.
— Yhtä viehättävä kuin ennenkin. Kaunis hän on! Kitty sanoi jäätyään sisarensa kanssa kahden. — Mutta hänessä on jotain säälittävää. Kauhean säälittävää!
— Tänään hänessä oli jotain erikoista, sanoi Dolly. — Kun saatoin häntä eteiseen, minusta näytti kuin hän olisi ollut itkuun purskahtamaisillaan.
XXIX
Anna istuutui vaunuihin vielä tukalammassa mielentilassa kuin oli ollut kotoa lähtiessään. Entisiin kärsimyksiin oli nyt liittynyt loukatuksi ja hylätyksi joutumisen tunne, jonka Kittyn näkeminen oli hänessä synnyttänyt.
— Minne käskette? Kotiinko? kysyi Pjotr.
— Niin, kotiin, sanoi Anna ajattelematta enää minne ajaisi.