— Kuulen. Mitäs nyt?
— Minä ajattelin koko yön sitä, mitä Rosolówski kertoi. Ja minä päätin, ett'en saata enää elää tällä tapaa, en saata elää täällä. En! Kernaammin kuolen kuin jään tänne.
— Mutta mitäs meidän pitäisi tehdä?
— Karata.
— Karatako? Millä tavoin?
— Minä olen miettinyt kaikki valmiiksi. Kuuntelehan vain.
Ja nyt hän ilmoitti sen suunnitelman, minkä oli yöllä keksinyt. Se oli tämä. Migúrski lähtee kerran illalla kotoansa, jättää Ural joen rannalle sinellinsä ja sen päälle kirjeen, jossa ilmoittaa tehneensä itsemurhan.
Viran-omaiset ymmärtävät hänen hukuttaneen itsensä, ja nyt alkaa etsinnät ja asiakirjain lähettelemiset. Migúrski on sillä välin piilossa. Albina lupasi kätkeä hänet niin visusti, ett'ei kukaan löydä. Täten saattaa mennä kuukausi. Kun sitten melu on asettunut, niin sopii lähteä karkuun.
Ensi hätään hänen aikeensa tuntui Migúrskista mahdottomalta toteuttaa, mutta illemmällä, Albinan yhä innokkaasti ja suurella varmuudella häntä taivutellessa, hän alkoi kallistua vaimonsa puoleen. Tähän vaikutti vielä lisäksi sekin ajatus, että rangaistus onnistumattomasta karkaamisesta — samallainen kuin se, mistä Rosolówski eilen oli kertonut — oli kohtaava häntä yksin, mutta yrityksen onnistuminen oli päästävä vapauteen Albinankin, jonka elämä, kuten Migúrski huomasi, oli lasten kuoleman jälkeen käynyt ylen raskaaksi.
Asia uskottiin myöskin Rosolówskille ja Ludvikalle, ja niinpä monen neuvottelun ja muutoksen ja korjauksen perästä karkaussuunnitelma vihdoinkin oli täysin valmiina. Ensi alussa oli aiottu tehdä niin, että Migúrski, heti kuin hänen hukkumisensa on virallisesti vahvistettu, lähtee karkuun jalkaisin yksin. Mutta kun Rosolówski oli kertonut kaikista karkaamis-yrityksistä Siperiassa viimeisten viiden vuoden aikana, joista yksi ainoa vain, Pjotrówskin, oli onnistunut, niin Albina ehdotti toisen keinon: Juzö kätketään ajoneuvoihin ja lähtee yhdessä Albinan ja Ludvikan kanssa Sarátowiin saakka. Sieltä hän astuu valevaatteissa alas Volgan rantaa pitkin sovittuun paikkaan asti, jonne Albina hankkii Sarátowista veneen. Siinä he sitten yhdessä kulkevat Volgaa alas Astrahaniin ja sieltä Kaspian meren poikki Persiaan. Tämän suunnitelman hyväksyivät kaikki, yksin hankkeen pääjohtajakin, Rosolówski. Kysymys vain oli, mitenkä saisi ajopeleihin laitetuksi semmoisen komeron, joka ei herättäisi viran-omaisten huomiota, ja joka olisi niin avara, että mies siihen mahtuu.