Kasakka Danilo Lifánow oli koko ajan seisonut tarantassin pyöräin kohdalla, synkästi katsahdellen milloin polisimestariin, milloin Albinaan, milloin jalkoihinsa.
Kun Migúrski oli viety pois, niin Trezórka, jäätyään yksikseen, alkoi häntäänsä heilutellen liehakoida hänen edessään. Se oli matkalla tottunut häneen. Mutta äkkiä kasakka kimmahti syrjään rattaitten luota, tempasi lakin päästään, heitti sen kaikella voimallaan maahan, sysäsi Trezórkan jalallaan tieltänsä ja meni kapakkaan. Siellä hän tilasi viinaa ja joi sen päivän ja seuraavan yön, joi rahansa ja vaatteensa ja vasta seuraavana aamuna, herättyään ojassa, lakkasi miettimästä tuota hänestä niin tuskallista kysymystä: lieneekö hän tehnyt oikein, ilmiantaessaan esivallalle, että puolattarella oli mies laatikossa.
Migúrski pantiin syytteesen ja tuomittiin kujanjuoksuun, 1000 kepin iskua. Hänen sukulaisensa ja Vánda, jolla oli korkeissa piireissä tuttavia, saivat rangaistuksen lievennetyksi: hän karkoitettiin Siperiaan elin-ajakseen.
Albina seurasi häntä sinne, mutta ei elänyt enää kauan. Ihmiset sanoivat hänen kuolleen keuhkotautiin, mutta itse hän kyllä tiesi, että suru se on, joka hänet hautaan vie. Ihan viimeisiin päiviinsä saakka hän ei saattanut käsittää, mistä syystä heidän on täytynyt kärsiä niin tunnotonta julmuutta. Ei kyennyt kukaan selittämään sitä hänelle. Hänen ainoa toivonsa oli nyt, että tämä salaisuus selviää hänelle kuoleman jälkeen, ja siksipä hän katselikin lähenevää kuolemaa pelvotta, välisti riemumielinkin. Sitä hän vain suri, että hänen heikko, rakastavainen Juzönsa jää niin avuttomaksi maailmaan, mutta vihdoin hän huomasi olevansa, heikkona ja kivuloisena olentona, taakaksi vain miehelleen.
Migúrski oli jo ennen hänen kuolemataan ruvennut juomaan ja joi enemmän kuin hänen ruumiinsa ja sielunsa sietikään. Vaimonsa kuoltua hän veltostui kokonaan ja jaksoi ainoastaan ystäväinsä kannattamana elää vielä kymmenen vuotta tympeätä, tarkoituksetonta elämää, kärsimyksiä täynnä.
Mutta Nikolai Paulowitsh iloitsi siitä, että oli kapinan lohikäärmeeltä rikkipolkenut pään ei ainoastaan Puolassa, vaan koko Europassakin. Hän oli ylpeä siitä, ett'ei ollut rikkonut mummonsa, suuren Katarinan, jälkisäädöstä, vaan oli kansansa menestykseksi saanut Puolanmaan pidättäneeksi Venäjän vallan alla. Ja tähdillä koristetut miehet kullankirjavissa puvuissa ne ylistelivät häntä siitä siinä määrin, että hän vakavasti uskoi olevansa suuri mies ja elämänsä olleen suureksi siunaukseksi ihmiskunnalle ja erittäinkin Venäjän kansalle, jonka alenemiseksi ja typerryttämiseksi kaikki hänen voimansa oli kohdistettu.
MARJAT.
Yhä jatkuu kesäkuun kuumia, tyyniä päiviä. Lehti on puissa mehukas, täyteläinen, vihreä; siellä täällä vain putoaa maahan kellastunut lehti koivusta ja lehmuksesta. Orjantappura-pensaat ovat yltäänsä tuoksuvassa kukassa, metsäniityt metisen apilaan peitossa, pitkä sankka ruis lainehtii, varjoja heitellen, jyvä melkein puolillaan. Notkommissa paikoin ruisrääkät toisilleen huutelevat; kaura- ja ruisvainioissa peltopyyt vuoroin narisevat, vuoroin naksuttelevat. Satakieli metsässä silloin tällöin vain aloittaa lirityksen ja vaikenee sitten. Helle paahtaa. Teitä peittää sormenpaksuinen pöly; se nousee sakeana savuna ja kiirii puoleen tai toiseen aina sitä myöten, mistä ilmanhenki sattuu hiukan huhahtamaan.
Talonpojat viimeistelevät rakennustöitään ja ajavat lantaa pelloille. Karja näkee nälkää kuihtuneilla kesannoilla ja odottelee äpäriköille pääsemistä. Lehmät ja vasikat kiilivät, karvaiset hännät pystyssä, juosten paimenia pakoon. Pojat kaitsevat hevosia tienvarsilla ja atvikoissa. Akkoja tulee metsästä, kantaa raahaten ruoholla täytettyjä säkkejä seljässään. Impiä ja tyttösiä puikahtelee kilpaa pensaitten välitse metsän-aukioissa, poimien marjoja, joita sitten myöskentelevät huvilain asukkaille.
Huvilalaiset, jotka asuvat siroiksi maalatuissa, rakennustaiteellisesti somissa kesäasunnoissa, joko kävelevät keveissä, puhtaissa ja kalliissa puvuissa, päivänvarjot kädessä, hiekotettuja käytäviä myöten tai istuvat puitten siimeksessä tai lehtimajoissa, koristettujen pöytäin ääressä, ja juovat teetä tai vilvoitusjuomia.