— Kunpa saisin yli tuosta kortista, — sanoi Luhnow tarkoittaen paksun tilanomistajan korttia, hänen joka aina pani peliin puoli ruplaa.
— Ottakaa Iljinin kortti, mitäs te minusta, — huomautti tilanomistaja.
Iljinin kortit hävisivät todellakin useammin kuin muitten. Hän repi hermostuneesti rikki pöydän alla häviötä tuottaneen kortin ja valitsi vapisevin käsin uuden. Turbin nousi sohvasta ja pyysi että kreikkalainen antaisi hänen istua pankinpitäjän viereen. Kreikkalainen siirtyi toiseen paikkaan ja kreivi istuutui hänen tuolilleen sekä alkoi katsettaan pois kääntämättä tarkoin katsella Luhnowin käsiä.
— Iljin! — sanoi hän yht'äkkiä tavallisella äänellään, joka hänen tahtomattaan kuului yli kaikkien muiden, — miksi pelaat noin? Sinä et osaa pelata.
— Pelasipa miten hyvänsä, tulos on aina sama.
— Näin sinä aivan varmaan häviät. Annahan kunhan minä asetan sinun edestäsi.
— Ei, suo anteeksi, minä teen sen aina itse. Pelaa omasta puolestasi, jos tahdot.
— Olenhan sanonut, että minä en pelaa omasta puolestani. Tahdon pelata sinun puolestasi. Minua harmittaa, kun sinä häviät.
— Minkäpä onnelleen taitaa!
Kreivi vaikeni, nojasi kyynärpäänsä pöytään, ja alkoi taas yhtä tarkasti katsella pankinpitäjän käsiä.