— No, veliseni, oletko menettänyt kaikki, vai? — huudahti hän.
"Olen nukkuvinani", — ajatteli Iljin — "niin ei tarvitse puhella hänen kanssaan. Minua nukuttaakin jo."
Mutta Turbin astui hänen luokseen ja silitti hänen päätään.
— No, rakas ystäväiseni, oletko pahasti hävinnyt? Sano!
Iljin ei vastannut.
Kreivi nykäsi häntä kädestä.
— Olen menettänyt. Mitä sinä siitä? — mutisi Iljin unisella, välinpitämättömällä ja hiukan tyytymättömällä äänellä jääden entiseen asentoonsa.
— Kaikkiko?
— Kaikki. Mitäpä siitä? Kaikki kerrassaan. Mitä se sinuun kuuluu?
— Kuulehan, sano minulle kaikki suoraan niin kuin toverille ainakin, — sanoi kreivi, joka viinin vaikutuksesta oli hellällä tuulella, ja silitti edelleen hänen tukkaansa. — Minä olen todellakin mielistynyt sinuun. Sano suoraan: jos olet menettänyt valtion rahoja, niin minä autan sinut pälkähästä ennen kuin se on myöhäistä… Oliko mukana valtion varoja?